Sata pyöräilykertaa täynnä!

Kunto-Ossin kuntotarinat jatkuvat – nyt on sata pyöräilykertaa täynnä vuonna 2015. Kuten olen jo aikaisemmissa teksteissäni kirjoittanut, olen tänä vuonna tykästynyt erityisesti pyöräilyyn. Jotenkin se on ”sujunut” hyvin. Huhtikuun alusta alkanut pyöräilykausi voidaan vetää yhteen (siis tähänastinen…) oheisen kuvan kautta.

Sata 22 km:n lenkkiä!

Tilastot eivät valehtele – ainakaan liikunnan harrastamisessa. Keskimääräinen lenkkini on ollut 22km, täytyy tunnustaa että täsmäsin sadannen lenkin just 20,4 kilsaan että pääsin tuohon tasalukuun. Sykemittaria olen tottunut käyttämään ja keskisyke on ollut 131. Polarin mittarin laskelmien mukaan energiaa on kulunut yli 94 tuhatta kilokaloria – eli läskiä on jäänyt matkan varrelle 13,5 kiloa! Aika yleisesti lasketan niin, että 7000 kcal:n kulutus vastaa yhtä kiloa rasvaa. Jokaisella sadalla lenkillä energiankulutus oli keskimäärin 942 kcal – ja sehän vastaa Fazerin sinisen 200g suklaalevyn energiaa. Tai siis ainakin melkein – on siis hyvä syy pyöräillä…

Vähän tiedettä mukaan!

En olisi Kunto-Ossi, jos en vähän tiedettä mukaan ottaisi tähänkin blogitekstiin;) Se tiede on tällä kertaa liikuntafysiologia ja keskisykkeiden ja energiankulutuksen yhteys. Kuva alla kertoo ”tieteellisen faktan” – kun syke nousee, niin energiankulutus kasvaa!

Kuvassa on lähes sata lenkkiä ja niiltä mitatut keskisykkeet ja energiakulutus tuntia kohden laskettuna. Ja noinhan se tietysti menee – kova vauhti vaatii paljon energiaa. Kuvan käppyrä on tietenkin tasoltaan henkilökohtainen ja riippuu kuntotasosta, painosta, jne. Mutta mulla se menee tänä kesänä noin – täytyy ehkä joskus tulevaisuudessa (kovakuntoisempana?) tehdä vertaileva käppyrä.

1000 kilokalorin jahti!

Sykemittari antaa hyvän mahdollisuuden suorituksen seurantaan ja sen kautta minulle on muodostunut lähes fakkiutunut tapa tehdä 1000 kcal lenkkejä. Ja tuohon jahtiin yllä oleva kuva antaa hyvän ohjenuoran –esim. 140 keskisykkeellä tuhat kilokaloria saadaan kasaan tunnissa ja vartissa. 140 keskisyke vastaa minulla nimittäin 800 kcal tuntikulutusta. Vastaavasti tunnissa 1000 kcal voisin kuluttaa 159 keskisykkeellä – mutta kuten kuva osoittaa, siihen en ole pyöräilemällä tänä kesänä päässyt. Hiihtämällä se on onnistunut, mutta silloin kyllä tavis-kuntoinen oli aika sippi!

Olen oppinut pyöräilemään?!

Vielä yksi graafi, joka osoittaa omat tuntemukseni oikeiksi – pyöräilytekniikkani on parantunut. Kuvassa on kuukausittain keskisykkeet (vasen pystyakseli – sininen viiva) ja keskinopeudet (oikea pystyakseli – punainen viiva). Ja nämä osoittavat, että heinä-elokuussa lenkkien keskinopeus on edelleen hieman noussut, mutta keskisykkeet laskeneet. Käytännössä siis kesä- ja elokuun ero on selkeä: nopeus kasvanut 18 – 19 km/h ja keskisyke alentunut 135 – 130. Tätä voisi kai kutsua taloudellisuudenkehittymiseksi; välineet ovat samat. Tosin kesäkuussa vaatetta oli enemmän ja se vaikuttaa sykkeen nousuun – elokuussahan pyöräiltiin optimiolosuhteissa shortseissa ja t-paidassa.

Ensi kesänä lukkopolkimet?

Olen pitkin kesää jutellut muutamien pro-kuntoilijoiden kanssa ja ajatus lukkopolkimista on virinnyt. Sellaiset pitää ensi kesänä hommata ja nostaa nopeudet uusiin sfääreihin;) Palataan tähän ensi kesänä!

Vielä on kesää jäljellä – muistakaa pyöräillä!

Kuntoilun osavuosikatsaus – liikuttu on, mutta miksi?

Elokuu on lopuillaan ja on aika tehdä kuntoliikunnan osavuosikatsaus. Ja siihen käyttämäni www.heiaheia.com tarjoaa hyvän mahdollisuuden. Tavoitteeni tälle vuodelle on tunti liikuntaa päivässä.

Ollaan 31 tuntia edellä tavoitetta!

Tänään (31.8.15) on vuoden päivä numero 243 ja liikuntaa on tullut harrastettua 274 tuntia. Olen siis tavoitettani edellä 31 tuntia – ihan hyvin. Nythän voisi huilata syyskuun, mutta sitä en aio tehdä. Oheinen kuva – suoraan heiaheia.com sivultani kopioituna näyttää treenikerrat (223) ja treenitunnit (274). Olen siis ”harjoitellut” keskimäärin 6,4 kertaa viikossa ja 7,9 tuntia viikossa. Aika hyvin, varsinkin kun liikunnallista ”höntsää” on tullut tehtyä vain reipas 10 kertaa. Tarkoitan näillä esim. puutarhanhoitoa, leikkimistä, kehon huoltoa, venyttelyä, siivousta ja maalaamista. Nämähän eivät kuormita kovasti fyysisesti, mutta ovat henkis/sosiaalisesti tosi tärkeitä. Saattaa tuo pojanpojan kanssa leikkiminen olla tärkeämpää kuin hullu fillarointi konsaan!

Treenattu on 6,4 kertaa viikossa 7,9 tunnin verran!

Kuva osoittaa, että pyöräily on ollut suosituin lajini – 92 kertaa ja 2046km on saldo. Sehän tekee tasan 22,2km lenkkiä kohden. Punttivoimaa olen kasvattanut vain 29 kertaa, hiihtoa vähälumisessa talvessa 20kertaa, kävelyä 15 kertaa ja luistelua 11 kertaa. Ja siis muut lajit päälle – yhteensä lajeja on ollut 22 eri lajia.

Tasaisen vauhdin taulukko on tärkeä!

Suomalaisen kestävyysjuoksun kulta-aikana 1970-luvulla termi ”tasaisen vauhdin taulukko” tuli tutuksi. Silloinhan sillä tarkoitettiin tasaista taivaltamista esim. 5000m:n kisassa ja tavoiteltiin tietysti kovaa aikaa. Kuntoilussa tasainen vauhti on myös tärkeää – vain jatkuva itsensä kuormittaminen tuo tulosta. Oli se tulos sitten kisan sekunnit tai oma terveys ja hyvä fiilis!

No, minulla ”tasaisen vauhdin taulukko” on tänä vuonna onnistunut tosi hyvin, niin kuin toinen kuva osoittaa. Kuusi-seitsemän treeniä viikossa on ollut yleisin tahti. Heinäkuun kolmannella viikolla oli kolme kuntosuoritusta, joista tosin kolmas oli Kuurtanesjärven Kesäpyöräälyn 48 kilsan ja kolmen tunnin taival. Tuosta lisää Kesäpyöräälyn anatomiablogissa (Kesäpyöräälyn anatomia).

Tasaisen vauhdin taulukko…

Elokuussa innostuin (liikaakin??) fillarointiin!

Kuntoilussa on tärkeää monipuolisuus – sen tiedän vallan hyvin. Vuositasolla harmittaa nyt sekä uinnin että kuntosalitreenin vähäinen määrä. Talvella hiihto ja eritoten kesällä pyöräily veivät niistä voiton. Kolmas kuva kertoo hyvin pyöräilyn ”ylivallasta”. Siihen tosin kannusti minua elokuun loistava sää – oli tosi mukavaa pyöräillä aurinkoisessa +25 kelissä – kun alkukesän pyöräilyt tapahtuivat yleensä tuulipuvussa.

 

 

Elokuussa pyöräiltiin – senhän kuva näyttää… 120-180 km viikossa.

Mitä kova liikkuminen tuo tullessaan?

Mielenkiintoinen kysymys on, mitä tämä kova (tai kovahko) liikkuminen sitten antaa? No, minulle se antaa ensinnäkin hauskuutta ja henkistä tuuletusta. Kovan fillaroinnin tuulinen tunne tukassa ja keuhkoissa on nautinto! Ja henkinen tuuletus tulee vauhdin myötä – ja sitähän tutkija-konsultti-yrittäjän arjessa tarvitaan! Toisaalta nykyinen yrittäjän asema mahdollistaa kuntoilun – voin lähteä lenkille klo 10 tai klo 14, jos siltä tuntuu (ja tehdä duunia illalla ja viikonloppuna!)

Liikunta tuo myös kuntoa – se on selvä. Ja uskon ja tunnen myös vakaasti, että liikunta tuo terveyttä. Kunto ja terveys ovat kuitenkin liikunnan nautinnon ja henkisen tuuletuksen sivutuotteita.

Miinuksiakin kova kuntoilu tuo tullessaan! Minulla se konkretisoituu ”lupaan mässätä”! Jotenkin sisäänrakennettu logiikka pelaa siten, että ”kun nyt liikun näin paljon, voin mässätä vaikka mitä – ja paljon!” Ja minähän mässään…

Mitä opimme tästä?

Ammatillisissa blogeissani (Auran faktat) tapaan blogitekstin lopussa kysyä ”Mitä opimme tästä?” Ja tuohan on ihan hyvä kysymys tässäkin blogitekstissä. Mikä on kahdeksan kuntoiluviikkotunnin taustalla ja mitä siitä hyötyy? Vastauksien antaminen on sekä helppoa ja vaikeaa. Kun liikkuu tosi säännöllisesti, saa tuloksia. Kunto kasvaa, terveys kukoistaa ja pää on kondiksessa!

Mutta miten sitten pääsee 5 – 7 liikuntakertaan viikossa? Vastaus löytyy meidän jokaisen päästä. Rationaalisesti mieti haluatko elää pitkään ja olla terve ja toimintakykyinen vanhanakin. Ja kun tuo ei kuitenkaan kiinnosta, niin nauti liikkumisesta.

Tsemppaa niin kauan, että opit nauttimaan rasituksesta. Kävelyssä ja pyöräilyssä tuo nautinto tulee 3-4 viikossa; kuntosalilla ja kovatehoisessa kestävyystreenissä se kestää 4-6 viikkoa. Sitten se palkitsee. Ja sitten jäät sopivasti koukkuun!!

 

Tässä tosi-fillarointi-selfie – modernit pyöräilyhanskat armeijan 1960-luvun pyörän sarvissa. Tällaisella pyörällä pyöräilen kesälomalla Kuortaneella - eihän siellä juuri muulla kehtaa pyöräilläkään;)

Hiihdosta pari sanaa – naiset ovat tuplasti nopeampia kuin minä!

Hiihdon MM-kisat ne menevät Falunissa ja kisoja on tietysti jonkin verran tullut seurattua. Tänään (24.2.15) hiihtivät naiset 10 km varsin lumisateisessa kelissä. Ja paras voitti, mutta moni parhaista pärjäsi heikommin. Oli kuulemma suksissa vikaa – ja niin olikin.

10 km reilusti alle puolen tunnin!

MM-tasolla naiset hiihtävät 10 km reilusti alle puolen tunnin – tänään kehnossa kelissä voittajan aika oli 25.08. Tuota kun vertaa omaan – mielestäni varsin kovavauhtiseen menoon – niin onhan se valtavan kovaa. Itse nimittäin hiihdän 10km hieman alle tunnissa – melko kovaa, mutta siis reilusti kaksi kertaa hitaammin kuin naiset. Itsetunnon päällehän tuo ottaa, joten miesmäiseen tapaan on syyt tähän pakko löytää!

Miksi olen hitaampi - selityksissä löytyy!!

Muutama asia on selkeä – siis oman hiihtovauhdin hitauteen:

1. Hiihto ei ole koskaan kulkenu. Ja jos se ei oo koskaan kulkenu, miten se voisi nyt kulkea? Jo ammoisina aikoina kansakoulussa hävisin kilometrin kisassa kaksi minuuttia. Kympillähän tuo tekisi 20 minuuttia – ja kun tuo silloinen luokkakaveri ei ollut maailmantasoa, ei ole ihme että ero nykyisin on puolen tunnin luokkaa…

Hiihto ei oo koskaan kulukenu...
 

 

2. Hiihtovarusteiden ilmanvastus on mulla paljon suurempi, kuin maailmanluokan hiihtäjillä. Kunnolliset toppahousut, toppatakki ja vielä huppu aiheuttavat varsin suuren vastuksen ja osaltaan heikentävät hiihtosuoritukseni nopeutta.

3. Sukset niillä on varmaan paremmat! Näin ainakin oletan, vaikka kyllä minullakin modernit pelit on, on Peltosia ja Salomoneja, yhteensä kolmet. Ja yhdet oikein nanosukset! Ja sitä paitsi, kun haastatteluja kuuntelee, eivät nuo maailmanluokan suksetkaan aina toimi! Milloin lipsuu, milloin ei luista – tässä suhteessa mulla menee paremmin. Pitää aina, eikä koskaan luista kunnolla.

Ei se oo suksista kiinni!

4. Harjoitteluolosuhteet maailman parhailla ovat varmaan paremmat kuin minulla, minä treenaan pääasiallisesti Helsingissä – tuossa lumisessa kaupungissa. Tänä talvena Mustavuoressa – viimetalviseen tapaan – on kilometrin mittainen tykkilatu. Se on siis merkitty lumella! Tällä hetkellä lunta on 60-70cm paksuudelta, joten pääsen hiihtämään ehkä vielä kuukauden verran.

Nykyään latu merkitään lumella!

Eikös olekin hyvät selitykset!

No, huumorillahan minä - vaikkakin huonolla! Näillä mennään kohti omaa huippukuntoa! Hiihtohan on mukava ja varsin rasittava laji – valmentaa hyvin kesän rullaluistelukautta varten.

Ai niin, meinas unohtua! Nuo maailman parhaat on tosi kovassa kunnossa - ja minä en. Siinä se syy taitaa olla;)

Kunto-Ossi

Ps. tuo taitelijanimeni Kunto-Ossin otin käyttöön 2000, kun Kuntourheiluliitto muuttui Kuntoliikuntaliitoksi ja liiton logo oli tyylikäs Kunto –sana. Brändäsin itseni Kunto-Ossiksi - ja nyt elän sen mukaisesti!