Liikunnan vuosikatsaus 2016

Viime vuosi oli kohtuullinen oman liikunnan kannalta - alkuvuosi hyvä ja loppuvuosi vähän kehnompi. Tavoitteeni tunti päivässä jäi "viikon päähän" - 358 tuntiin. Ohessa yhteenveto yleistasolla.

Vuoteen 2016 mahtui siis 324 harjoitusta ja 358 tuntia liikuntaa. Tavoite oli 365 tuntia ja salainen toive päästä vuoden 2015 400 tuntiin. Alla oleva kuukausi- ja viikkokohtainen yhteenveto paljastaa syyt tavoitteiden saavuttamattomuuteen.

Tunti päivässä - on 7 tuntia viikossa, 30 tuntia kuukaudessa ja 365 tuntia vuodessa!

Kuvassa on risteillä merkitty sairaspäivät - tai minun tapauksessani kurkkuköhän takia liikkumattomat päivät. 18 päivää köhää kolmessa palassa on tasan 18 päivää enemmän kuin vuonna 2015 - siinä se syy sitten on! Syyskuussa ei köhää ollut - olipa vain selkäjumia ja sen kautta vähän liikuntaa.

Alla oleva kuva kertoo varsin mukavasta hiihtokeväästä - ja marraskuun ensilumesta. Jotenkin tuntuu, että ihan pelkästään Helsingissä ei tuhatta hiihtokilometriä saa kasaan. Varsinkin jos pitää töitäkin tehdä...

Pyöräilyssä pääsin 2500 kilsaan - vuonna 2015 luku oli 3000. Silloinhan elokuu oli maagisen kaunis ja pyöräilylle otollinen - taisin silloin pyöräillä joka päivä 20-30 kilsaa... No, nyt tuo jäi puoleen ja muutenkin syksyllä kävely dominoi. Eihän kävelyssä toki mitään vikaa ole, on se kuitenkin tehokkuudeltaan paljon kehnompaa, kuin hiihto tai pyöräily.

Mitä opimme tästä?

Kaiketi sen, että tasainen tekeminen on tärkeää ja terveenä kannattaa pysyä. Toisaalta tasaisen tekemisen taustalla ovat liikunnan motiivit, jotka minulla painottuvat yhä enemmän henkiselle puolelle - päänupin tuulettamiseen ja liikunnan kuormituksesta nauttimiseen. Itse aiheutettu vauhti ja sopiva hengästyminen tuovat hyvää fiilistä - niitä saan pyöräilystä ja joskus jopa hiihdosta.

Vielä lopuksi - projekti 600 on alkanut!

Projekti 600 on 600 päivän kuntokuuri kohti 60v synttäriä! Sillä on omat, kovat tavoitteet joihin palaan lähiaikoina!

Sata pyöräilykertaa täynnä!

Kunto-Ossin kuntotarinat jatkuvat – nyt on sata pyöräilykertaa täynnä vuonna 2015. Kuten olen jo aikaisemmissa teksteissäni kirjoittanut, olen tänä vuonna tykästynyt erityisesti pyöräilyyn. Jotenkin se on ”sujunut” hyvin. Huhtikuun alusta alkanut pyöräilykausi voidaan vetää yhteen (siis tähänastinen…) oheisen kuvan kautta.

Sata 22 km:n lenkkiä!

Tilastot eivät valehtele – ainakaan liikunnan harrastamisessa. Keskimääräinen lenkkini on ollut 22km, täytyy tunnustaa että täsmäsin sadannen lenkin just 20,4 kilsaan että pääsin tuohon tasalukuun. Sykemittaria olen tottunut käyttämään ja keskisyke on ollut 131. Polarin mittarin laskelmien mukaan energiaa on kulunut yli 94 tuhatta kilokaloria – eli läskiä on jäänyt matkan varrelle 13,5 kiloa! Aika yleisesti lasketan niin, että 7000 kcal:n kulutus vastaa yhtä kiloa rasvaa. Jokaisella sadalla lenkillä energiankulutus oli keskimäärin 942 kcal – ja sehän vastaa Fazerin sinisen 200g suklaalevyn energiaa. Tai siis ainakin melkein – on siis hyvä syy pyöräillä…

Vähän tiedettä mukaan!

En olisi Kunto-Ossi, jos en vähän tiedettä mukaan ottaisi tähänkin blogitekstiin;) Se tiede on tällä kertaa liikuntafysiologia ja keskisykkeiden ja energiankulutuksen yhteys. Kuva alla kertoo ”tieteellisen faktan” – kun syke nousee, niin energiankulutus kasvaa!

Kuvassa on lähes sata lenkkiä ja niiltä mitatut keskisykkeet ja energiakulutus tuntia kohden laskettuna. Ja noinhan se tietysti menee – kova vauhti vaatii paljon energiaa. Kuvan käppyrä on tietenkin tasoltaan henkilökohtainen ja riippuu kuntotasosta, painosta, jne. Mutta mulla se menee tänä kesänä noin – täytyy ehkä joskus tulevaisuudessa (kovakuntoisempana?) tehdä vertaileva käppyrä.

1000 kilokalorin jahti!

Sykemittari antaa hyvän mahdollisuuden suorituksen seurantaan ja sen kautta minulle on muodostunut lähes fakkiutunut tapa tehdä 1000 kcal lenkkejä. Ja tuohon jahtiin yllä oleva kuva antaa hyvän ohjenuoran –esim. 140 keskisykkeellä tuhat kilokaloria saadaan kasaan tunnissa ja vartissa. 140 keskisyke vastaa minulla nimittäin 800 kcal tuntikulutusta. Vastaavasti tunnissa 1000 kcal voisin kuluttaa 159 keskisykkeellä – mutta kuten kuva osoittaa, siihen en ole pyöräilemällä tänä kesänä päässyt. Hiihtämällä se on onnistunut, mutta silloin kyllä tavis-kuntoinen oli aika sippi!

Olen oppinut pyöräilemään?!

Vielä yksi graafi, joka osoittaa omat tuntemukseni oikeiksi – pyöräilytekniikkani on parantunut. Kuvassa on kuukausittain keskisykkeet (vasen pystyakseli – sininen viiva) ja keskinopeudet (oikea pystyakseli – punainen viiva). Ja nämä osoittavat, että heinä-elokuussa lenkkien keskinopeus on edelleen hieman noussut, mutta keskisykkeet laskeneet. Käytännössä siis kesä- ja elokuun ero on selkeä: nopeus kasvanut 18 – 19 km/h ja keskisyke alentunut 135 – 130. Tätä voisi kai kutsua taloudellisuudenkehittymiseksi; välineet ovat samat. Tosin kesäkuussa vaatetta oli enemmän ja se vaikuttaa sykkeen nousuun – elokuussahan pyöräiltiin optimiolosuhteissa shortseissa ja t-paidassa.

Ensi kesänä lukkopolkimet?

Olen pitkin kesää jutellut muutamien pro-kuntoilijoiden kanssa ja ajatus lukkopolkimista on virinnyt. Sellaiset pitää ensi kesänä hommata ja nostaa nopeudet uusiin sfääreihin;) Palataan tähän ensi kesänä!

Vielä on kesää jäljellä – muistakaa pyöräillä!

Kuntoilun osavuosikatsaus – liikuttu on, mutta miksi?

Elokuu on lopuillaan ja on aika tehdä kuntoliikunnan osavuosikatsaus. Ja siihen käyttämäni www.heiaheia.com tarjoaa hyvän mahdollisuuden. Tavoitteeni tälle vuodelle on tunti liikuntaa päivässä.

Ollaan 31 tuntia edellä tavoitetta!

Tänään (31.8.15) on vuoden päivä numero 243 ja liikuntaa on tullut harrastettua 274 tuntia. Olen siis tavoitettani edellä 31 tuntia – ihan hyvin. Nythän voisi huilata syyskuun, mutta sitä en aio tehdä. Oheinen kuva – suoraan heiaheia.com sivultani kopioituna näyttää treenikerrat (223) ja treenitunnit (274). Olen siis ”harjoitellut” keskimäärin 6,4 kertaa viikossa ja 7,9 tuntia viikossa. Aika hyvin, varsinkin kun liikunnallista ”höntsää” on tullut tehtyä vain reipas 10 kertaa. Tarkoitan näillä esim. puutarhanhoitoa, leikkimistä, kehon huoltoa, venyttelyä, siivousta ja maalaamista. Nämähän eivät kuormita kovasti fyysisesti, mutta ovat henkis/sosiaalisesti tosi tärkeitä. Saattaa tuo pojanpojan kanssa leikkiminen olla tärkeämpää kuin hullu fillarointi konsaan!

Treenattu on 6,4 kertaa viikossa 7,9 tunnin verran!

Kuva osoittaa, että pyöräily on ollut suosituin lajini – 92 kertaa ja 2046km on saldo. Sehän tekee tasan 22,2km lenkkiä kohden. Punttivoimaa olen kasvattanut vain 29 kertaa, hiihtoa vähälumisessa talvessa 20kertaa, kävelyä 15 kertaa ja luistelua 11 kertaa. Ja siis muut lajit päälle – yhteensä lajeja on ollut 22 eri lajia.

Tasaisen vauhdin taulukko on tärkeä!

Suomalaisen kestävyysjuoksun kulta-aikana 1970-luvulla termi ”tasaisen vauhdin taulukko” tuli tutuksi. Silloinhan sillä tarkoitettiin tasaista taivaltamista esim. 5000m:n kisassa ja tavoiteltiin tietysti kovaa aikaa. Kuntoilussa tasainen vauhti on myös tärkeää – vain jatkuva itsensä kuormittaminen tuo tulosta. Oli se tulos sitten kisan sekunnit tai oma terveys ja hyvä fiilis!

No, minulla ”tasaisen vauhdin taulukko” on tänä vuonna onnistunut tosi hyvin, niin kuin toinen kuva osoittaa. Kuusi-seitsemän treeniä viikossa on ollut yleisin tahti. Heinäkuun kolmannella viikolla oli kolme kuntosuoritusta, joista tosin kolmas oli Kuurtanesjärven Kesäpyöräälyn 48 kilsan ja kolmen tunnin taival. Tuosta lisää Kesäpyöräälyn anatomiablogissa (Kesäpyöräälyn anatomia).

Tasaisen vauhdin taulukko…

Elokuussa innostuin (liikaakin??) fillarointiin!

Kuntoilussa on tärkeää monipuolisuus – sen tiedän vallan hyvin. Vuositasolla harmittaa nyt sekä uinnin että kuntosalitreenin vähäinen määrä. Talvella hiihto ja eritoten kesällä pyöräily veivät niistä voiton. Kolmas kuva kertoo hyvin pyöräilyn ”ylivallasta”. Siihen tosin kannusti minua elokuun loistava sää – oli tosi mukavaa pyöräillä aurinkoisessa +25 kelissä – kun alkukesän pyöräilyt tapahtuivat yleensä tuulipuvussa.

 

 

Elokuussa pyöräiltiin – senhän kuva näyttää… 120-180 km viikossa.

Mitä kova liikkuminen tuo tullessaan?

Mielenkiintoinen kysymys on, mitä tämä kova (tai kovahko) liikkuminen sitten antaa? No, minulle se antaa ensinnäkin hauskuutta ja henkistä tuuletusta. Kovan fillaroinnin tuulinen tunne tukassa ja keuhkoissa on nautinto! Ja henkinen tuuletus tulee vauhdin myötä – ja sitähän tutkija-konsultti-yrittäjän arjessa tarvitaan! Toisaalta nykyinen yrittäjän asema mahdollistaa kuntoilun – voin lähteä lenkille klo 10 tai klo 14, jos siltä tuntuu (ja tehdä duunia illalla ja viikonloppuna!)

Liikunta tuo myös kuntoa – se on selvä. Ja uskon ja tunnen myös vakaasti, että liikunta tuo terveyttä. Kunto ja terveys ovat kuitenkin liikunnan nautinnon ja henkisen tuuletuksen sivutuotteita.

Miinuksiakin kova kuntoilu tuo tullessaan! Minulla se konkretisoituu ”lupaan mässätä”! Jotenkin sisäänrakennettu logiikka pelaa siten, että ”kun nyt liikun näin paljon, voin mässätä vaikka mitä – ja paljon!” Ja minähän mässään…

Mitä opimme tästä?

Ammatillisissa blogeissani (Auran faktat) tapaan blogitekstin lopussa kysyä ”Mitä opimme tästä?” Ja tuohan on ihan hyvä kysymys tässäkin blogitekstissä. Mikä on kahdeksan kuntoiluviikkotunnin taustalla ja mitä siitä hyötyy? Vastauksien antaminen on sekä helppoa ja vaikeaa. Kun liikkuu tosi säännöllisesti, saa tuloksia. Kunto kasvaa, terveys kukoistaa ja pää on kondiksessa!

Mutta miten sitten pääsee 5 – 7 liikuntakertaan viikossa? Vastaus löytyy meidän jokaisen päästä. Rationaalisesti mieti haluatko elää pitkään ja olla terve ja toimintakykyinen vanhanakin. Ja kun tuo ei kuitenkaan kiinnosta, niin nauti liikkumisesta.

Tsemppaa niin kauan, että opit nauttimaan rasituksesta. Kävelyssä ja pyöräilyssä tuo nautinto tulee 3-4 viikossa; kuntosalilla ja kovatehoisessa kestävyystreenissä se kestää 4-6 viikkoa. Sitten se palkitsee. Ja sitten jäät sopivasti koukkuun!!

 

Tässä tosi-fillarointi-selfie – modernit pyöräilyhanskat armeijan 1960-luvun pyörän sarvissa. Tällaisella pyörällä pyöräilen kesälomalla Kuortaneella - eihän siellä juuri muulla kehtaa pyöräilläkään;)

Erään pyöräilytapahtuman anatomia!

Kunto-Ossina työskentelin Suomen Kuntoliikuntaliitossa vuosina 1992-2008 ja osallistuin sivustakatsojana lukuisiin isoihin liikuntatapahtumiin. Mutta että itse olisin aktiivinen – sitä en olisi uskonut. Näin kuitenkin pääsi käymään tänä kesänä: tässä Kuurtanesjärven Kesäpyöräälyn anatomia!

Kesäkuurtanelaaset taustalla

Kuurtanesjärjen Kesäpyöräälyn järjestäjänä toimi Kuortaneen loma-asukkaiden yhdistys, jolla on komia nimi Kesäkuurtanelaaset ry. Yhdistys on v 2007 perustettu ja sillä on maksaneita jäseniä 50-70 henkilöä / perhettä vuosittain ja sen lisäksi sata ihmistä sähköpostilistalla. Yhdistyksen toiminta kiteytyy vuosittain n. 10 tapahtuman järjestämiseen juhannuksen ja elokuun lopun välillä. Tutustumisia paikallisiin ilmiöihin, alustuksia, musiikkia, kulttuuria, jne. Lisäksi olemme luoneet hyvät suhteet kunnan, kyläyhdistysten ja kalastusseuran ihmisiin. Itse toimin Kesäkuurtanelaasten puheenjohtajana kolmatta vuotta ja ajatuksissani on ollut jonkun ison liikuntatapahtuman järjestäminen.

Siitä se ajatus lähti

Idea on kaikessa tärkeintä – ja ajatus kesäiseen pyöräilytapahtumaan muhi päässäni jo vuosia Kuortanejärveä pyörällä kesäisin kiertäessäni. Viimeinen pisara ennen inspiraatiota oli yhdistyksemme talousministerin maininta perinteisestä helatorstain järvenympäripyöräilystä. Kuortaneella on ollut perinteenä jo yli 20 vuotta järjestää keväällä pyöräily järven ympäri, alussa palkintopyörän lahjoitti paikallinen urheiluvälinekauppias, sittemmin pankki. Porukkaa on pyöräillyt parhaimmillaan yli tuhat, tänä keväänä 110 henkilö. Keskustelu talousministerin kanssa käytiin vuosi sitten syksyllä – ja siitä se ajatus sitten lähti. Päätös oli tehty – järjestämme pyöräilytapahtuman järven ympäri.



Yhteistyöverkosto kuntoon keväällä

 

Kuortanejärven ympärillä sijaitsee viisi kylää, joilla kaikilla on aktiivinen kyläyhdistys. Mehupaikkoja tarvitaan reitin varrella, joka on muuten lyhimmillään 28km ja vähän ”piremmän kautta” 33km. Haastoimme kylät ja myös Kuortaneen urheiluopiston mukaan huhtikuussa ja saimmekin kunnan kylävastaavan ja yhdistyksemme varapuheenjohtajan avulla neljä porukkaa mukaan. Mehupisteet olivat siis valmiit kirkonkylällä (Kylän raitti ry), urheiluopistolla, Ruonalla (Ruonan Rinki ry) ja Länsirannalla (Länsirantaaset ry). Lisäksi kontaktoin kunnan liikuntasihteeriä mahdollisten lupien jne. merkeissä. Ihme kyllä, mitään lupia emme tarvinneet tällaiseen pienimuotoiseen tapahtumaan.

 

Markkinointia sissi-, printti- ja some-tekniikoilla

Tapahtuman ajankohdaksi päätettiin 23.7.15, joka oli Kuortaneen legendaarisen Kuhinaviikon torstaipäivä. Ja koska Kuhinaviikolla tapahtuu paljon joka ilta, päädyttiin pyöräily pidettäväksi torstai klo 10-14. Tuo päätös, joka syntyi enemmänkin vahingossa kuin harkinnalla, oli tasan oikea! Tuuriakin siis tarvitaan. Tai olihan siinä pohdintaakin - Kuortaneella kaikki tulevat Kuhinoille, sekä paikalliset että eritoten sieltä pois muuttaneet. Kuhinaviikko ja viikonlopun Kuhina-markkinat kokoavat ihmiset yhteen.

Mutta markkinointiin, siinä olimme aktiivisia. Ensinnäkin harrastimme sissimarkkinointia, eli puhuimme asiasta jatkuvasti eri foorumeilla ja eri ihmisten kanssa – tai siis ainakin minä puhuin;) Toinen osa oli mainonta paikallislehdessä Viiskunnassa. Lehdellä on muutamia isojakoja kesässä, ts. silloin lehti jaetaan jokaiseen talouteen. Tällainen oli kesäkuun lopussa ja sen me hyödynsimme oheisen mainoksen kautta. Tietoisuus paikallisten ihmisten silmissä oli siis herätetty. Samalla aktivoimme lehden kanssa tekstiviestikampanjan, jossa ihmiset saivat haastaa tuttujaan mukaan pyöräilyyn. Haasteita kertyi viikoittain muutamia, ja taas osallistujakunta kasvoi. Lehden lisäksi teimme A4-mainoksia kauppojen ja kyläyhdistysten ilmoitustauluille – hyvä ja tehokas tapa tuokin!

Sosiaalista mediaa ja sähköpostiviestintää harrastimme päivittäin. Yhdistyksen facebook-sivulla julkaistiin kolmen viikon ajan päivittäin pikku juttu kuvan kera. Tyyliin ”nyt on enää kymmenen päivää aikaa legendaariseksi muodostuvaan Kuurtanesjärjen Kesäpyöräälyyn” – ja kuvaksi vaikkapa Ruonan mehupiste Rinkiranta. Oman FB-sivun lisäksi teimme postauksia kyläyhdistysten sivuille ja yli 1000 jäsenen Kuurtaneen kasvatit –sivulle. Nämä Facebook -viestit tavoittivat suuren määrän ihmisiä, joista osa sitten osallistuikin.

 

Käytännön junailuja ja askartelua pyöräilyviikolla

Viimeisen viikon aikana aktiviteetit nousivat; yhteyksiä mehupisteiden vastaaviin, opasteiden ja arpalippujen tuotantoa sihteerimme kanssa, opasteiden nikkarointia, jne. Arpalippuja tarvittiin palkintojen arvontaa varten, panostimme pääpalkinnoksi retropyörä Jopon ja muiksi palkinnoiksi kaksi pyöräilykypärää. Eniten fyysistä työtä aiheuttivat opasteet, joita tarvittiin 14 risteykseen – ja tietenkin molempiin suuntiin pyöräileville. Askartelin ne vanhoista punamultaseinän rimoista ja laudoista ja sihteerimme laminoi opasteet. Edellisenä ehtoona kiersin järven ja paukutin opasteet maahan – jonkin verran ihmetystä herättäen.

H-hetki 23.7.15 klo 10 alkoi aurinkoisena…

Pyöräilykeli oli viime kesän säät huomioon ottaen suuri arvoitus. Sääennuste lupasi aurinkoa koko ajaksi vielä kolme päivää ennen tapahtumaa, mutta päivä päivältä sadepilvet tunkivat nopeammin esiin ennusteissa. Lopputulos oli se, että saimme aloittaa fillaroinnin puolipilvisessä ja tuulisessa kelissä, joka sitten reilun tunnin päästä muuttui sateiseksi. Ja vettähän saatiin sitten koko ajan klo 14 saakka – klo 15 sitten aurinko taas paistoi. Mutta eihän se sade haitannut, porukka oli varustautunut sadevaatteilla melko hyvin.

180 ihmistä pyöräili iloisella fiiliksellä!

Kesäpyörääly kesti siis neljä tuntia ja jokainen aloitti sen omaan tahtiin omasta paikastaan ja vapaaseen suuntaan. Tämä tarkoitti sitä, että meitä vastapäivään kiertäneitä tuki vastaan myötäpäivään polkijat, ehkä puolet koko porukasta. Ihmiset polkivat yleensä pareittain tai pienissä ryhmissä, myös perhekunnittain. Ja iloisina, sosiaalisina ja moikkaillen! Se oli hienointa koko jutussa, oltiin yhteisellä reissulla, vaikka jokainen omaan tahtiin pyöräilikin. Hieman sitä sadetta tosin manailtiin, mutta sekin tavallaan yhdisti.

Arpalippuja täytettiin ja voittajat arvottiin

Kesäpyöräälys oli siis hyvät palkinnot ja jokainen sai täyttää yhden arpalipun jokaisella mehupisteellä. Arpalippuja kertyi yhteensä yli 400 ja ihan käsin luokitellen ja laskien pyöräilijöitä oli 180. Jotenkin minulla oli tunne, että halusin tarkan osallistujamäärän selville, ja se onnistui vain tuolla hieman työläällä tavalla.

Palkintojen juhlava arvonta suoritettiin seuraavana päivänä, siis perjantaina Kuhinoiden päälavalla. Onnettarena toimi kunnanhallituksen puheenjohtajatar, joka toimi vapaaehtoispohjalta Kuortaneen Kunnon edustajana Kuhinoiden markkinaemäntänä. Ja onni suosi parhaiten Sinikka Lassilaa, joka ohessa ihmettelee uutta Jopoaan yhdessä hymyilevän sihteerimme Sirkku Kosken kanssa.

Summa summaarum!

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ensimmäinen Kuurtanesjärven Kesäpyörääly onnistui hyvin, porukkaa oli mukana paljon ja kaikki sujui jouhevasti. Osallistujat kiittelivät hyvää fiilistä, aktiivisia mehupisteitä ja myös opasteita – oli mukava pyöräillä kun ei tarvinnut pohtia eksyisikö vai ei. Kyläyhdistysten ja urheiluopiston merkitys mehupisteiden mahdollistajina oli aivan oleellinen – ilman heitä tästä ei olisi tullut mitään! Joten kiitos kuuluu Kylän Raitille, Ruonan Ringille, Länsirantaasille ja Kuortaneen urheiluopistolle!

Osallistujista puolet oli paikallisia ja puolet lomalaisia, näin arvioi Kylän raitin mehupisteellä ahkeroinut kunnan työntekijä. Saimme liikkeelle siis sekä kesä- että kantakuurtanelaasia ja näin loimme lisää yhteisöllisyyttä. Tapahtumalle oli ikään kuin tilausta, aivan kuin tätä olisi odotettu. Lisäksi reitin sopiva mitta, 28km mahdollisti ihmisten mukaan tulemisen – 50km olisi jo kova ja esim 70km lähes mahdoton ihan ”taviksille”. Ja ehdottomasti jäi sellainen fiilis, että tämä ei jää tähän – Kuurtanesjärven Kesäpyöräälystä tulee legendaarinen ja koko kansaa aktivoiva tapahtuma!

Näin uskoo Kunto-Ossi!

MAMIL - oikein hyvä ilmiö!

Viime päivinä (5.8.2015) oikein YLE:n yhdeksän uutisissa on kerrottu ilmiöstä nimeltä MAMIL, tässä linkki juttuun YLE:n nettisivuilla: Linkki

Tuo kirjainsarja koostuu englanninkielen sanoista Middle Aged Men In Lycra – eli suoraan suomennettuna ”keski-ikäiset miehet kiiltävissä pyöräilyasuissaan”. Mitä tuo ilmiö on, mitä se merkitsee – ja mitä se olisi suomeksi?

Taustaa MAMIL –ilmiöstä

Maailmalla MAMIL-ilmiö on ollut pinnalla jo muutamien vuosien ajan. Todellisissa kilpapyöräilyn kulttuurimaissa, kuten Ranskassa ja Italiassa, entiset kilpapyöräilijät ovat harrastaneet lajiaan läpi elämänsä – tämä veteraanipyöräilijöiden fillarointi ei ole MAMILia. Ei, MAMILin ydin löytyy netin kielenkäännösohjelman selityksestä:

Määritelmä korostaa sitä, että kyse on aikaisemmin liikkumattomien keski-ikäisten miesten pyöräilyinnostuksesta. Ja syyksi mainitaan terveys ja/tai sosiaaliset syyt. Hyvä asia, että ukot innostuvat – ja ihan hyvistä syistäkin!

MAMIL-ilmiölle vitsaillaan kovasti netissä, siis kuvien kautta. Ilmiön googlettaminen tuottaa paljon kuvia, joissa pyöreähköt ukot tiukoissa trikoissa pyöräilee.

Olenko minä MAMIL?

Ilmiötä pohtiessani mietin myös sitä itseni osalta – olenko minä MAMIL? Taustani on (tosin jo yli 30 vuoden takaa) kansallisen tason urheilullinen, joten siinä mielessä en ole myöhäisherännäinen liikkuja. Mutta pyöräilyyn olen innostunut viime vuosina yhä enemmän. Polkupyöriä minulla on kolme, kotona Helsingissä 27-vaihteinen hybridi ja maalla vastaava vanhempi sekä armeijan kunnostettu pyörä. Pyörillä en siis hifistele. Eikä minulla oikein sitä lykraakaan ole, oheisen kuvan sortsien lisäksi käytän toki perus-pyöräilyshortseja.

Pyöräilykilometrejä olen vääntänyt n. 1500km vuodessa, tänä vuonna tuo raja rikkoutui tosin jo elokuussa. Ohessa graafi Heiaheia.com sivultani pyöräilytreeneistä. Kuvaavaa tuossa on kesäloman aika, jolloin harrastan paljon muutakin liikuntaa kuin pyöräilyä.



Kunto-Ossin pyöräilykerrat ja kilometrit vuonna 2015

Johtopäätökseni tästä kaikesta on – en ole MAMIL, olen ihan aktiivinen tavallinen kuntoilija, joka harrastaa melko paljon pyöräilyä.

Mutta mitä MAMIL olisi suomeksi?

MAMIL-termin suomentaminen oli syy, miksi innostuin tätä blogia kirjoittamaan. Mitä MAMIL olisi suomeksi, suomalaiseen liikunta- ja ukkokulttuuriin sopien? Minua jotenkin harmittaa nämä muista kielistä tulevat lyhenteet, jotka eivät suoralta kädeltä kerro mitä ne tarkoittavat.

Tässä omaa ajatuksenjuoksuani ilmiöstä:

-          keski-ikäiset miehet – ukkoja, ukot

-          pyöräily – fillarointi, polkeminen

-          innostus – tahtoo polkea, fiilikset

-          lykra – makeet kuteet, kiiltohousut, trikoot, nakkipuku (ylipainokilot pullottaa…)

Siis, olisiko MAMIL suomeksi

• Ukot Tahtoo Polkea – UTP
• Ukot Fillaroi Intona - UFI
• Ukot KiiltoPuvuissaan – UKP
• Ukot NakkiPuvuissaan – UNP
• Nuo salskeat miehet kiiltävissä trikoissaan - NSMKT

vai mitä?

 

Mieti sitä;) Ja anna palautetta!

toivoo Kunto-Ossi

Wanhat hiihtää lauantaiaamuisin!

Tänään lauantaina, kiireisen työviikon jälkeen ponkaisin heti aamusta Mustavuoreen hiihtämään. Kelihän oli mitä mainioin, pari astetta pakkasta ja tykkilumilatu melko hyvässä kunnossa. Mutta se ikä oli yllätys, oli väen määrä. Parkkis oli täynnä ja porukkaa melkein ruuhkaksi asti, kuten kuva osoittaa.



Mustavuoren hiihtoladun parkkis lauantaina klo 9.30
 

Wanhat hiihtää!

On hyvä, että melko iäkkäät ihmiset harrastavat liikuntaa ja talvisin hiihtoa. Tämän aamun silmäilygallup toi esiin muutaman hiihtäjäryhmän:

1.       Hiihto-Niilot, aktiiviset, hyväkuntoiset, sudenlaihoiksi harjoittautuneet ikämiehet

2.       Keski-ikäiset aktiivikuntoilijat

3.       Tavikset

Hiihto-Niiloja porukassa oli tänään (siis aamulla klo 8.15-9.30) eniten. Vauhti oli pääosin reipas ja muutenkin tahti mukava. Muutamia kahden-kolmen ”ukon” porukoitakin näkyi olevan.

Toiseksi eniten näkyi keski-ikäisiä kuntohiihtäjiä, heistäkin suurin osa miehiä, mutta muutama nainenkin oli ladulla. Tämä porukka oli lähinnä yksinhiihtäjiä, osa rennolla meiningillä, osa melko totisenkin näköisinä.

Taviksiakin oli ladulle jo aamuvarhain lähtenyt. Vauhti oli luonnollisesti hiljaisempi, mutta hyvällä latu-etiketillä pärjättiin joustavasti. Oli mukava nähdä ihmisten hikistä ponnistelua, osalla ehkä talven ensimmäisellä hiihtolenkillä.

Itse kuulun ehkä tuohon keski-ikäisten aktiivikuntoilijoiden porukkaan. Lahjomaton Heiaheia.com kertoo noin kuuden tunnin viikkoannoksesta liikunnassa. Viime viikolla se oli viisi kertaa hiihtoa kuuden tunnin ajan, tällä viikolla kolme pitkää reissu/työpäivää ovat vähän haitanneet tahtia. Mutta tehdään viikonloppuna tuplatreenejä;). Toinen lahjomaton apuri - Polarin sykemittari - kertoi taas 1000 kilokalorin jääneen ladulle. Se olikin tavoite - toisaalta olen melkein addiktoitunut 1000 kcal treeneihin. Se pitää saavuttaa;)

Uupunut, mutta onnellinen;)

Ja loppuun perinteinen hiihto-selfie. Komiat Peltosen nanosukset – ja hieno latu taustalla. Hiihto-Niilojen keskustelua kun kuuntelin, tuodaan Mustavuoreen ensi viikolla lisää tykkilunta. ja sen lisäksihän tulee oikeatakin lunta, joten kausi jatkukoon!

Muistakaa liikkua!

Kunto-Ossi

Mentaalivalmennusta Vasahiihtoon MM-Falunin opein!

Hiihdon MM-kisat ovat kiivaasti menossa Falunissa – ja juuri tätä kirjoittaessa Suomen naiset saivat pronssia viestissä. Onnittelut heille! Niin Suomen naiset, kuin muutkin MM-hiihtäjät innoittivat minut kirjaamaan muutamia mentaaliohjeita Vasahiihtoon osallistuville! Joukkoon ryntää myös innostavaa suunnistus- ja hiihtoblogia pitävä Pauli Forma (http://www.blogi.pauliforma.fi/wordpress/ ). Paulille ja muillekin Vasaloppettiin lähteville tässä mahtavat ohjeet!

Mielenkiintoinen nyanssi muuten Vasaloppetin nettisivuilla (http://www.vasaloppet.se/ ) on se, että ei niiltä hiihdon ajankohta selviä juuri millään. Mutta mitäs sitä nettiin laittamaan, senhän tietää kaikki jo muutenkin. No, ehkä tämän viikon Vasaloppetvecka sekoitti nettisivuja. No, Wikipediasta tuo päivämäärä (8.3.15) löytyi helposti!

Ohje nro 1 – valitse hyvä latu!

Latujen ja yleensäkin hiihtopohjan heikkouksia on valitettu oikein miehissä MM-Falunissa. Ja varmaankin aiheesta. Tein asiassa tänään omakohtaisen testin, ja tulokset olivat selkeät: jäinen latu on 50% nopeampi kuin lumisen sohjoinen ja märkä latu.

Tieteellisen latuanalyysin tulostiivistelmä!

  Ohessa erittäin tieteellisesti tehty analyysi eri latupohjien luistosta. Nopeus mitattiin kännykällä, Heiaheia.com –palvelun GPS-systeemillä. Voiko tuosta muuta sanoa, kuin että kannattaa hiihtää kovalla ladulla!

Ohje nro 2. Puhu ruotsia tai norjaa!

MM-Falunissa olemme havainneet monta kertaa, että parhaat hiihtäjät puhuvat joko ruotsia tai norjaa. Niinpä kannustan kaikki Vasaloppettiin lähtijöitä preppaamaan kielipäätään reippaasti ennen matkaa. Tähän asiaan otti kantaa muuten myös eduskunnan sivistysvaliokunta, joka kannatti ruotsin kielen pakollisuutta jatkossakin. Kävikö tässä niin, että sivistysvaliokunta tietämättään varmisti suomalaisen hiihdon tulevaisuuden! Hoppas så!

Ohje nro 3. Nesteytä perinteisin menetelmin

MM-kisoissa on kovasti herättänyt huomiota erilaisten omien juomapullojen ja –tölkkien esittely mediatilaisuuksissa. Tätä toimintaa ”liiton herrat” ovat kovasti paheksuneet – aivan aiheesta. Itselleni on jäänyt mielikuva, että mäkimiehen (Ahonen) oma juoma on ollut hieman sallitumpi kuin hiihtäjän (I.Niskanen). Vasaloppetiin lähtijöille haluan kannustaa perinteiden merkitystä – jos suomalainen mustikkasoppa ei siivitä hiihtoa hurmioon, niin ei sitten mikään! Jonkinlainen moderni versio mustikkasopasta voisi olla mustikkainen jogurttijuoma;) Kuvassa myös peukutus – lycka till Vasaloppet!

Mustikkasopan moderni versio - on hyvää ja yhtä likaavaa kuin oikea soppakin!

Ohje nro 4 – varo ruotsalaisia!

Viimeinen – ja ehkä tärkein ohje tulee suoraan valtakunnan hiihtovalmennuksen huipulta. Siteeraan tässä päävalmentaja Reijo Jylhän lausuntoa eiliseltä (25.2.15), siis päivää ennen naisten viestiä: kun ruotsalainen hiihtää, niin p**ka tippuu rattailta (http://www.iltasanomat.fi/maastohiihto/art-1424873323303.html ). Jylhä tarkoitti tietenkin Charlotta Kallan hiihtämistä toisella osuudella, josta Jylhä arveli että heikommat hiihtomaat putoavat pohjoismaiden kelkasta. Huuli poskessa tätä lausuntoa voisi tosiaan tulkita siten, että ruotsalaiset kannattaa aina ohittaa! Tai ei ainakaan kannata päästää ohi;). Nyt tosin tiedämme, että Jylhän ennuste meni pieleen – Norjan Juhaug jätti Kallan ja Suomen Niskas-Kepan.

Lopuksi – vastuu jää hiihtäjille!

Nämä neljä ohjetta on tehty kaikkia tieteen ja kokemuksen oppeja käyttäen. Mutta, kuten aina, vastuu jää aina hiihtäjälle. Tämä taitaa olla meininki myös MM-kisoissa. Hiihtäkää kovaa, mutta kestävästi!

Kunnioittavin terveisin - Paulin blogia odotellen!

Kunto-Ossi