Sata pyöräilykertaa täynnä!

Kunto-Ossin kuntotarinat jatkuvat – nyt on sata pyöräilykertaa täynnä vuonna 2015. Kuten olen jo aikaisemmissa teksteissäni kirjoittanut, olen tänä vuonna tykästynyt erityisesti pyöräilyyn. Jotenkin se on ”sujunut” hyvin. Huhtikuun alusta alkanut pyöräilykausi voidaan vetää yhteen (siis tähänastinen…) oheisen kuvan kautta.

Sata 22 km:n lenkkiä!

Tilastot eivät valehtele – ainakaan liikunnan harrastamisessa. Keskimääräinen lenkkini on ollut 22km, täytyy tunnustaa että täsmäsin sadannen lenkin just 20,4 kilsaan että pääsin tuohon tasalukuun. Sykemittaria olen tottunut käyttämään ja keskisyke on ollut 131. Polarin mittarin laskelmien mukaan energiaa on kulunut yli 94 tuhatta kilokaloria – eli läskiä on jäänyt matkan varrelle 13,5 kiloa! Aika yleisesti lasketan niin, että 7000 kcal:n kulutus vastaa yhtä kiloa rasvaa. Jokaisella sadalla lenkillä energiankulutus oli keskimäärin 942 kcal – ja sehän vastaa Fazerin sinisen 200g suklaalevyn energiaa. Tai siis ainakin melkein – on siis hyvä syy pyöräillä…

Vähän tiedettä mukaan!

En olisi Kunto-Ossi, jos en vähän tiedettä mukaan ottaisi tähänkin blogitekstiin;) Se tiede on tällä kertaa liikuntafysiologia ja keskisykkeiden ja energiankulutuksen yhteys. Kuva alla kertoo ”tieteellisen faktan” – kun syke nousee, niin energiankulutus kasvaa!

Kuvassa on lähes sata lenkkiä ja niiltä mitatut keskisykkeet ja energiakulutus tuntia kohden laskettuna. Ja noinhan se tietysti menee – kova vauhti vaatii paljon energiaa. Kuvan käppyrä on tietenkin tasoltaan henkilökohtainen ja riippuu kuntotasosta, painosta, jne. Mutta mulla se menee tänä kesänä noin – täytyy ehkä joskus tulevaisuudessa (kovakuntoisempana?) tehdä vertaileva käppyrä.

1000 kilokalorin jahti!

Sykemittari antaa hyvän mahdollisuuden suorituksen seurantaan ja sen kautta minulle on muodostunut lähes fakkiutunut tapa tehdä 1000 kcal lenkkejä. Ja tuohon jahtiin yllä oleva kuva antaa hyvän ohjenuoran –esim. 140 keskisykkeellä tuhat kilokaloria saadaan kasaan tunnissa ja vartissa. 140 keskisyke vastaa minulla nimittäin 800 kcal tuntikulutusta. Vastaavasti tunnissa 1000 kcal voisin kuluttaa 159 keskisykkeellä – mutta kuten kuva osoittaa, siihen en ole pyöräilemällä tänä kesänä päässyt. Hiihtämällä se on onnistunut, mutta silloin kyllä tavis-kuntoinen oli aika sippi!

Olen oppinut pyöräilemään?!

Vielä yksi graafi, joka osoittaa omat tuntemukseni oikeiksi – pyöräilytekniikkani on parantunut. Kuvassa on kuukausittain keskisykkeet (vasen pystyakseli – sininen viiva) ja keskinopeudet (oikea pystyakseli – punainen viiva). Ja nämä osoittavat, että heinä-elokuussa lenkkien keskinopeus on edelleen hieman noussut, mutta keskisykkeet laskeneet. Käytännössä siis kesä- ja elokuun ero on selkeä: nopeus kasvanut 18 – 19 km/h ja keskisyke alentunut 135 – 130. Tätä voisi kai kutsua taloudellisuudenkehittymiseksi; välineet ovat samat. Tosin kesäkuussa vaatetta oli enemmän ja se vaikuttaa sykkeen nousuun – elokuussahan pyöräiltiin optimiolosuhteissa shortseissa ja t-paidassa.

Ensi kesänä lukkopolkimet?

Olen pitkin kesää jutellut muutamien pro-kuntoilijoiden kanssa ja ajatus lukkopolkimista on virinnyt. Sellaiset pitää ensi kesänä hommata ja nostaa nopeudet uusiin sfääreihin;) Palataan tähän ensi kesänä!

Vielä on kesää jäljellä – muistakaa pyöräillä!

Kuntoilun osavuosikatsaus – liikuttu on, mutta miksi?

Elokuu on lopuillaan ja on aika tehdä kuntoliikunnan osavuosikatsaus. Ja siihen käyttämäni www.heiaheia.com tarjoaa hyvän mahdollisuuden. Tavoitteeni tälle vuodelle on tunti liikuntaa päivässä.

Ollaan 31 tuntia edellä tavoitetta!

Tänään (31.8.15) on vuoden päivä numero 243 ja liikuntaa on tullut harrastettua 274 tuntia. Olen siis tavoitettani edellä 31 tuntia – ihan hyvin. Nythän voisi huilata syyskuun, mutta sitä en aio tehdä. Oheinen kuva – suoraan heiaheia.com sivultani kopioituna näyttää treenikerrat (223) ja treenitunnit (274). Olen siis ”harjoitellut” keskimäärin 6,4 kertaa viikossa ja 7,9 tuntia viikossa. Aika hyvin, varsinkin kun liikunnallista ”höntsää” on tullut tehtyä vain reipas 10 kertaa. Tarkoitan näillä esim. puutarhanhoitoa, leikkimistä, kehon huoltoa, venyttelyä, siivousta ja maalaamista. Nämähän eivät kuormita kovasti fyysisesti, mutta ovat henkis/sosiaalisesti tosi tärkeitä. Saattaa tuo pojanpojan kanssa leikkiminen olla tärkeämpää kuin hullu fillarointi konsaan!

Treenattu on 6,4 kertaa viikossa 7,9 tunnin verran!

Kuva osoittaa, että pyöräily on ollut suosituin lajini – 92 kertaa ja 2046km on saldo. Sehän tekee tasan 22,2km lenkkiä kohden. Punttivoimaa olen kasvattanut vain 29 kertaa, hiihtoa vähälumisessa talvessa 20kertaa, kävelyä 15 kertaa ja luistelua 11 kertaa. Ja siis muut lajit päälle – yhteensä lajeja on ollut 22 eri lajia.

Tasaisen vauhdin taulukko on tärkeä!

Suomalaisen kestävyysjuoksun kulta-aikana 1970-luvulla termi ”tasaisen vauhdin taulukko” tuli tutuksi. Silloinhan sillä tarkoitettiin tasaista taivaltamista esim. 5000m:n kisassa ja tavoiteltiin tietysti kovaa aikaa. Kuntoilussa tasainen vauhti on myös tärkeää – vain jatkuva itsensä kuormittaminen tuo tulosta. Oli se tulos sitten kisan sekunnit tai oma terveys ja hyvä fiilis!

No, minulla ”tasaisen vauhdin taulukko” on tänä vuonna onnistunut tosi hyvin, niin kuin toinen kuva osoittaa. Kuusi-seitsemän treeniä viikossa on ollut yleisin tahti. Heinäkuun kolmannella viikolla oli kolme kuntosuoritusta, joista tosin kolmas oli Kuurtanesjärven Kesäpyöräälyn 48 kilsan ja kolmen tunnin taival. Tuosta lisää Kesäpyöräälyn anatomiablogissa (Kesäpyöräälyn anatomia).

Tasaisen vauhdin taulukko…

Elokuussa innostuin (liikaakin??) fillarointiin!

Kuntoilussa on tärkeää monipuolisuus – sen tiedän vallan hyvin. Vuositasolla harmittaa nyt sekä uinnin että kuntosalitreenin vähäinen määrä. Talvella hiihto ja eritoten kesällä pyöräily veivät niistä voiton. Kolmas kuva kertoo hyvin pyöräilyn ”ylivallasta”. Siihen tosin kannusti minua elokuun loistava sää – oli tosi mukavaa pyöräillä aurinkoisessa +25 kelissä – kun alkukesän pyöräilyt tapahtuivat yleensä tuulipuvussa.

 

 

Elokuussa pyöräiltiin – senhän kuva näyttää… 120-180 km viikossa.

Mitä kova liikkuminen tuo tullessaan?

Mielenkiintoinen kysymys on, mitä tämä kova (tai kovahko) liikkuminen sitten antaa? No, minulle se antaa ensinnäkin hauskuutta ja henkistä tuuletusta. Kovan fillaroinnin tuulinen tunne tukassa ja keuhkoissa on nautinto! Ja henkinen tuuletus tulee vauhdin myötä – ja sitähän tutkija-konsultti-yrittäjän arjessa tarvitaan! Toisaalta nykyinen yrittäjän asema mahdollistaa kuntoilun – voin lähteä lenkille klo 10 tai klo 14, jos siltä tuntuu (ja tehdä duunia illalla ja viikonloppuna!)

Liikunta tuo myös kuntoa – se on selvä. Ja uskon ja tunnen myös vakaasti, että liikunta tuo terveyttä. Kunto ja terveys ovat kuitenkin liikunnan nautinnon ja henkisen tuuletuksen sivutuotteita.

Miinuksiakin kova kuntoilu tuo tullessaan! Minulla se konkretisoituu ”lupaan mässätä”! Jotenkin sisäänrakennettu logiikka pelaa siten, että ”kun nyt liikun näin paljon, voin mässätä vaikka mitä – ja paljon!” Ja minähän mässään…

Mitä opimme tästä?

Ammatillisissa blogeissani (Auran faktat) tapaan blogitekstin lopussa kysyä ”Mitä opimme tästä?” Ja tuohan on ihan hyvä kysymys tässäkin blogitekstissä. Mikä on kahdeksan kuntoiluviikkotunnin taustalla ja mitä siitä hyötyy? Vastauksien antaminen on sekä helppoa ja vaikeaa. Kun liikkuu tosi säännöllisesti, saa tuloksia. Kunto kasvaa, terveys kukoistaa ja pää on kondiksessa!

Mutta miten sitten pääsee 5 – 7 liikuntakertaan viikossa? Vastaus löytyy meidän jokaisen päästä. Rationaalisesti mieti haluatko elää pitkään ja olla terve ja toimintakykyinen vanhanakin. Ja kun tuo ei kuitenkaan kiinnosta, niin nauti liikkumisesta.

Tsemppaa niin kauan, että opit nauttimaan rasituksesta. Kävelyssä ja pyöräilyssä tuo nautinto tulee 3-4 viikossa; kuntosalilla ja kovatehoisessa kestävyystreenissä se kestää 4-6 viikkoa. Sitten se palkitsee. Ja sitten jäät sopivasti koukkuun!!

 

Tässä tosi-fillarointi-selfie – modernit pyöräilyhanskat armeijan 1960-luvun pyörän sarvissa. Tällaisella pyörällä pyöräilen kesälomalla Kuortaneella - eihän siellä juuri muulla kehtaa pyöräilläkään;)

Erään pyöräilytapahtuman anatomia!

Kunto-Ossina työskentelin Suomen Kuntoliikuntaliitossa vuosina 1992-2008 ja osallistuin sivustakatsojana lukuisiin isoihin liikuntatapahtumiin. Mutta että itse olisin aktiivinen – sitä en olisi uskonut. Näin kuitenkin pääsi käymään tänä kesänä: tässä Kuurtanesjärven Kesäpyöräälyn anatomia!

Kesäkuurtanelaaset taustalla

Kuurtanesjärjen Kesäpyöräälyn järjestäjänä toimi Kuortaneen loma-asukkaiden yhdistys, jolla on komia nimi Kesäkuurtanelaaset ry. Yhdistys on v 2007 perustettu ja sillä on maksaneita jäseniä 50-70 henkilöä / perhettä vuosittain ja sen lisäksi sata ihmistä sähköpostilistalla. Yhdistyksen toiminta kiteytyy vuosittain n. 10 tapahtuman järjestämiseen juhannuksen ja elokuun lopun välillä. Tutustumisia paikallisiin ilmiöihin, alustuksia, musiikkia, kulttuuria, jne. Lisäksi olemme luoneet hyvät suhteet kunnan, kyläyhdistysten ja kalastusseuran ihmisiin. Itse toimin Kesäkuurtanelaasten puheenjohtajana kolmatta vuotta ja ajatuksissani on ollut jonkun ison liikuntatapahtuman järjestäminen.

Siitä se ajatus lähti

Idea on kaikessa tärkeintä – ja ajatus kesäiseen pyöräilytapahtumaan muhi päässäni jo vuosia Kuortanejärveä pyörällä kesäisin kiertäessäni. Viimeinen pisara ennen inspiraatiota oli yhdistyksemme talousministerin maininta perinteisestä helatorstain järvenympäripyöräilystä. Kuortaneella on ollut perinteenä jo yli 20 vuotta järjestää keväällä pyöräily järven ympäri, alussa palkintopyörän lahjoitti paikallinen urheiluvälinekauppias, sittemmin pankki. Porukkaa on pyöräillyt parhaimmillaan yli tuhat, tänä keväänä 110 henkilö. Keskustelu talousministerin kanssa käytiin vuosi sitten syksyllä – ja siitä se ajatus sitten lähti. Päätös oli tehty – järjestämme pyöräilytapahtuman järven ympäri.



Yhteistyöverkosto kuntoon keväällä

 

Kuortanejärven ympärillä sijaitsee viisi kylää, joilla kaikilla on aktiivinen kyläyhdistys. Mehupaikkoja tarvitaan reitin varrella, joka on muuten lyhimmillään 28km ja vähän ”piremmän kautta” 33km. Haastoimme kylät ja myös Kuortaneen urheiluopiston mukaan huhtikuussa ja saimmekin kunnan kylävastaavan ja yhdistyksemme varapuheenjohtajan avulla neljä porukkaa mukaan. Mehupisteet olivat siis valmiit kirkonkylällä (Kylän raitti ry), urheiluopistolla, Ruonalla (Ruonan Rinki ry) ja Länsirannalla (Länsirantaaset ry). Lisäksi kontaktoin kunnan liikuntasihteeriä mahdollisten lupien jne. merkeissä. Ihme kyllä, mitään lupia emme tarvinneet tällaiseen pienimuotoiseen tapahtumaan.

 

Markkinointia sissi-, printti- ja some-tekniikoilla

Tapahtuman ajankohdaksi päätettiin 23.7.15, joka oli Kuortaneen legendaarisen Kuhinaviikon torstaipäivä. Ja koska Kuhinaviikolla tapahtuu paljon joka ilta, päädyttiin pyöräily pidettäväksi torstai klo 10-14. Tuo päätös, joka syntyi enemmänkin vahingossa kuin harkinnalla, oli tasan oikea! Tuuriakin siis tarvitaan. Tai olihan siinä pohdintaakin - Kuortaneella kaikki tulevat Kuhinoille, sekä paikalliset että eritoten sieltä pois muuttaneet. Kuhinaviikko ja viikonlopun Kuhina-markkinat kokoavat ihmiset yhteen.

Mutta markkinointiin, siinä olimme aktiivisia. Ensinnäkin harrastimme sissimarkkinointia, eli puhuimme asiasta jatkuvasti eri foorumeilla ja eri ihmisten kanssa – tai siis ainakin minä puhuin;) Toinen osa oli mainonta paikallislehdessä Viiskunnassa. Lehdellä on muutamia isojakoja kesässä, ts. silloin lehti jaetaan jokaiseen talouteen. Tällainen oli kesäkuun lopussa ja sen me hyödynsimme oheisen mainoksen kautta. Tietoisuus paikallisten ihmisten silmissä oli siis herätetty. Samalla aktivoimme lehden kanssa tekstiviestikampanjan, jossa ihmiset saivat haastaa tuttujaan mukaan pyöräilyyn. Haasteita kertyi viikoittain muutamia, ja taas osallistujakunta kasvoi. Lehden lisäksi teimme A4-mainoksia kauppojen ja kyläyhdistysten ilmoitustauluille – hyvä ja tehokas tapa tuokin!

Sosiaalista mediaa ja sähköpostiviestintää harrastimme päivittäin. Yhdistyksen facebook-sivulla julkaistiin kolmen viikon ajan päivittäin pikku juttu kuvan kera. Tyyliin ”nyt on enää kymmenen päivää aikaa legendaariseksi muodostuvaan Kuurtanesjärjen Kesäpyöräälyyn” – ja kuvaksi vaikkapa Ruonan mehupiste Rinkiranta. Oman FB-sivun lisäksi teimme postauksia kyläyhdistysten sivuille ja yli 1000 jäsenen Kuurtaneen kasvatit –sivulle. Nämä Facebook -viestit tavoittivat suuren määrän ihmisiä, joista osa sitten osallistuikin.

 

Käytännön junailuja ja askartelua pyöräilyviikolla

Viimeisen viikon aikana aktiviteetit nousivat; yhteyksiä mehupisteiden vastaaviin, opasteiden ja arpalippujen tuotantoa sihteerimme kanssa, opasteiden nikkarointia, jne. Arpalippuja tarvittiin palkintojen arvontaa varten, panostimme pääpalkinnoksi retropyörä Jopon ja muiksi palkinnoiksi kaksi pyöräilykypärää. Eniten fyysistä työtä aiheuttivat opasteet, joita tarvittiin 14 risteykseen – ja tietenkin molempiin suuntiin pyöräileville. Askartelin ne vanhoista punamultaseinän rimoista ja laudoista ja sihteerimme laminoi opasteet. Edellisenä ehtoona kiersin järven ja paukutin opasteet maahan – jonkin verran ihmetystä herättäen.

H-hetki 23.7.15 klo 10 alkoi aurinkoisena…

Pyöräilykeli oli viime kesän säät huomioon ottaen suuri arvoitus. Sääennuste lupasi aurinkoa koko ajaksi vielä kolme päivää ennen tapahtumaa, mutta päivä päivältä sadepilvet tunkivat nopeammin esiin ennusteissa. Lopputulos oli se, että saimme aloittaa fillaroinnin puolipilvisessä ja tuulisessa kelissä, joka sitten reilun tunnin päästä muuttui sateiseksi. Ja vettähän saatiin sitten koko ajan klo 14 saakka – klo 15 sitten aurinko taas paistoi. Mutta eihän se sade haitannut, porukka oli varustautunut sadevaatteilla melko hyvin.

180 ihmistä pyöräili iloisella fiiliksellä!

Kesäpyörääly kesti siis neljä tuntia ja jokainen aloitti sen omaan tahtiin omasta paikastaan ja vapaaseen suuntaan. Tämä tarkoitti sitä, että meitä vastapäivään kiertäneitä tuki vastaan myötäpäivään polkijat, ehkä puolet koko porukasta. Ihmiset polkivat yleensä pareittain tai pienissä ryhmissä, myös perhekunnittain. Ja iloisina, sosiaalisina ja moikkaillen! Se oli hienointa koko jutussa, oltiin yhteisellä reissulla, vaikka jokainen omaan tahtiin pyöräilikin. Hieman sitä sadetta tosin manailtiin, mutta sekin tavallaan yhdisti.

Arpalippuja täytettiin ja voittajat arvottiin

Kesäpyöräälys oli siis hyvät palkinnot ja jokainen sai täyttää yhden arpalipun jokaisella mehupisteellä. Arpalippuja kertyi yhteensä yli 400 ja ihan käsin luokitellen ja laskien pyöräilijöitä oli 180. Jotenkin minulla oli tunne, että halusin tarkan osallistujamäärän selville, ja se onnistui vain tuolla hieman työläällä tavalla.

Palkintojen juhlava arvonta suoritettiin seuraavana päivänä, siis perjantaina Kuhinoiden päälavalla. Onnettarena toimi kunnanhallituksen puheenjohtajatar, joka toimi vapaaehtoispohjalta Kuortaneen Kunnon edustajana Kuhinoiden markkinaemäntänä. Ja onni suosi parhaiten Sinikka Lassilaa, joka ohessa ihmettelee uutta Jopoaan yhdessä hymyilevän sihteerimme Sirkku Kosken kanssa.

Summa summaarum!

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ensimmäinen Kuurtanesjärven Kesäpyörääly onnistui hyvin, porukkaa oli mukana paljon ja kaikki sujui jouhevasti. Osallistujat kiittelivät hyvää fiilistä, aktiivisia mehupisteitä ja myös opasteita – oli mukava pyöräillä kun ei tarvinnut pohtia eksyisikö vai ei. Kyläyhdistysten ja urheiluopiston merkitys mehupisteiden mahdollistajina oli aivan oleellinen – ilman heitä tästä ei olisi tullut mitään! Joten kiitos kuuluu Kylän Raitille, Ruonan Ringille, Länsirantaasille ja Kuortaneen urheiluopistolle!

Osallistujista puolet oli paikallisia ja puolet lomalaisia, näin arvioi Kylän raitin mehupisteellä ahkeroinut kunnan työntekijä. Saimme liikkeelle siis sekä kesä- että kantakuurtanelaasia ja näin loimme lisää yhteisöllisyyttä. Tapahtumalle oli ikään kuin tilausta, aivan kuin tätä olisi odotettu. Lisäksi reitin sopiva mitta, 28km mahdollisti ihmisten mukaan tulemisen – 50km olisi jo kova ja esim 70km lähes mahdoton ihan ”taviksille”. Ja ehdottomasti jäi sellainen fiilis, että tämä ei jää tähän – Kuurtanesjärven Kesäpyöräälystä tulee legendaarinen ja koko kansaa aktivoiva tapahtuma!

Näin uskoo Kunto-Ossi!

MAMIL - oikein hyvä ilmiö!

Viime päivinä (5.8.2015) oikein YLE:n yhdeksän uutisissa on kerrottu ilmiöstä nimeltä MAMIL, tässä linkki juttuun YLE:n nettisivuilla: Linkki

Tuo kirjainsarja koostuu englanninkielen sanoista Middle Aged Men In Lycra – eli suoraan suomennettuna ”keski-ikäiset miehet kiiltävissä pyöräilyasuissaan”. Mitä tuo ilmiö on, mitä se merkitsee – ja mitä se olisi suomeksi?

Taustaa MAMIL –ilmiöstä

Maailmalla MAMIL-ilmiö on ollut pinnalla jo muutamien vuosien ajan. Todellisissa kilpapyöräilyn kulttuurimaissa, kuten Ranskassa ja Italiassa, entiset kilpapyöräilijät ovat harrastaneet lajiaan läpi elämänsä – tämä veteraanipyöräilijöiden fillarointi ei ole MAMILia. Ei, MAMILin ydin löytyy netin kielenkäännösohjelman selityksestä:

Määritelmä korostaa sitä, että kyse on aikaisemmin liikkumattomien keski-ikäisten miesten pyöräilyinnostuksesta. Ja syyksi mainitaan terveys ja/tai sosiaaliset syyt. Hyvä asia, että ukot innostuvat – ja ihan hyvistä syistäkin!

MAMIL-ilmiölle vitsaillaan kovasti netissä, siis kuvien kautta. Ilmiön googlettaminen tuottaa paljon kuvia, joissa pyöreähköt ukot tiukoissa trikoissa pyöräilee.

Olenko minä MAMIL?

Ilmiötä pohtiessani mietin myös sitä itseni osalta – olenko minä MAMIL? Taustani on (tosin jo yli 30 vuoden takaa) kansallisen tason urheilullinen, joten siinä mielessä en ole myöhäisherännäinen liikkuja. Mutta pyöräilyyn olen innostunut viime vuosina yhä enemmän. Polkupyöriä minulla on kolme, kotona Helsingissä 27-vaihteinen hybridi ja maalla vastaava vanhempi sekä armeijan kunnostettu pyörä. Pyörillä en siis hifistele. Eikä minulla oikein sitä lykraakaan ole, oheisen kuvan sortsien lisäksi käytän toki perus-pyöräilyshortseja.

Pyöräilykilometrejä olen vääntänyt n. 1500km vuodessa, tänä vuonna tuo raja rikkoutui tosin jo elokuussa. Ohessa graafi Heiaheia.com sivultani pyöräilytreeneistä. Kuvaavaa tuossa on kesäloman aika, jolloin harrastan paljon muutakin liikuntaa kuin pyöräilyä.



Kunto-Ossin pyöräilykerrat ja kilometrit vuonna 2015

Johtopäätökseni tästä kaikesta on – en ole MAMIL, olen ihan aktiivinen tavallinen kuntoilija, joka harrastaa melko paljon pyöräilyä.

Mutta mitä MAMIL olisi suomeksi?

MAMIL-termin suomentaminen oli syy, miksi innostuin tätä blogia kirjoittamaan. Mitä MAMIL olisi suomeksi, suomalaiseen liikunta- ja ukkokulttuuriin sopien? Minua jotenkin harmittaa nämä muista kielistä tulevat lyhenteet, jotka eivät suoralta kädeltä kerro mitä ne tarkoittavat.

Tässä omaa ajatuksenjuoksuani ilmiöstä:

-          keski-ikäiset miehet – ukkoja, ukot

-          pyöräily – fillarointi, polkeminen

-          innostus – tahtoo polkea, fiilikset

-          lykra – makeet kuteet, kiiltohousut, trikoot, nakkipuku (ylipainokilot pullottaa…)

Siis, olisiko MAMIL suomeksi

• Ukot Tahtoo Polkea – UTP
• Ukot Fillaroi Intona - UFI
• Ukot KiiltoPuvuissaan – UKP
• Ukot NakkiPuvuissaan – UNP
• Nuo salskeat miehet kiiltävissä trikoissaan - NSMKT

vai mitä?

 

Mieti sitä;) Ja anna palautetta!

toivoo Kunto-Ossi

Wanhat hiihtää lauantaiaamuisin!

Tänään lauantaina, kiireisen työviikon jälkeen ponkaisin heti aamusta Mustavuoreen hiihtämään. Kelihän oli mitä mainioin, pari astetta pakkasta ja tykkilumilatu melko hyvässä kunnossa. Mutta se ikä oli yllätys, oli väen määrä. Parkkis oli täynnä ja porukkaa melkein ruuhkaksi asti, kuten kuva osoittaa.



Mustavuoren hiihtoladun parkkis lauantaina klo 9.30
 

Wanhat hiihtää!

On hyvä, että melko iäkkäät ihmiset harrastavat liikuntaa ja talvisin hiihtoa. Tämän aamun silmäilygallup toi esiin muutaman hiihtäjäryhmän:

1.       Hiihto-Niilot, aktiiviset, hyväkuntoiset, sudenlaihoiksi harjoittautuneet ikämiehet

2.       Keski-ikäiset aktiivikuntoilijat

3.       Tavikset

Hiihto-Niiloja porukassa oli tänään (siis aamulla klo 8.15-9.30) eniten. Vauhti oli pääosin reipas ja muutenkin tahti mukava. Muutamia kahden-kolmen ”ukon” porukoitakin näkyi olevan.

Toiseksi eniten näkyi keski-ikäisiä kuntohiihtäjiä, heistäkin suurin osa miehiä, mutta muutama nainenkin oli ladulla. Tämä porukka oli lähinnä yksinhiihtäjiä, osa rennolla meiningillä, osa melko totisenkin näköisinä.

Taviksiakin oli ladulle jo aamuvarhain lähtenyt. Vauhti oli luonnollisesti hiljaisempi, mutta hyvällä latu-etiketillä pärjättiin joustavasti. Oli mukava nähdä ihmisten hikistä ponnistelua, osalla ehkä talven ensimmäisellä hiihtolenkillä.

Itse kuulun ehkä tuohon keski-ikäisten aktiivikuntoilijoiden porukkaan. Lahjomaton Heiaheia.com kertoo noin kuuden tunnin viikkoannoksesta liikunnassa. Viime viikolla se oli viisi kertaa hiihtoa kuuden tunnin ajan, tällä viikolla kolme pitkää reissu/työpäivää ovat vähän haitanneet tahtia. Mutta tehdään viikonloppuna tuplatreenejä;). Toinen lahjomaton apuri - Polarin sykemittari - kertoi taas 1000 kilokalorin jääneen ladulle. Se olikin tavoite - toisaalta olen melkein addiktoitunut 1000 kcal treeneihin. Se pitää saavuttaa;)

Uupunut, mutta onnellinen;)

Ja loppuun perinteinen hiihto-selfie. Komiat Peltosen nanosukset – ja hieno latu taustalla. Hiihto-Niilojen keskustelua kun kuuntelin, tuodaan Mustavuoreen ensi viikolla lisää tykkilunta. ja sen lisäksihän tulee oikeatakin lunta, joten kausi jatkukoon!

Muistakaa liikkua!

Kunto-Ossi

Mentaalivalmennusta Vasahiihtoon MM-Falunin opein!

Hiihdon MM-kisat ovat kiivaasti menossa Falunissa – ja juuri tätä kirjoittaessa Suomen naiset saivat pronssia viestissä. Onnittelut heille! Niin Suomen naiset, kuin muutkin MM-hiihtäjät innoittivat minut kirjaamaan muutamia mentaaliohjeita Vasahiihtoon osallistuville! Joukkoon ryntää myös innostavaa suunnistus- ja hiihtoblogia pitävä Pauli Forma (http://www.blogi.pauliforma.fi/wordpress/ ). Paulille ja muillekin Vasaloppettiin lähteville tässä mahtavat ohjeet!

Mielenkiintoinen nyanssi muuten Vasaloppetin nettisivuilla (http://www.vasaloppet.se/ ) on se, että ei niiltä hiihdon ajankohta selviä juuri millään. Mutta mitäs sitä nettiin laittamaan, senhän tietää kaikki jo muutenkin. No, ehkä tämän viikon Vasaloppetvecka sekoitti nettisivuja. No, Wikipediasta tuo päivämäärä (8.3.15) löytyi helposti!

Ohje nro 1 – valitse hyvä latu!

Latujen ja yleensäkin hiihtopohjan heikkouksia on valitettu oikein miehissä MM-Falunissa. Ja varmaankin aiheesta. Tein asiassa tänään omakohtaisen testin, ja tulokset olivat selkeät: jäinen latu on 50% nopeampi kuin lumisen sohjoinen ja märkä latu.

Tieteellisen latuanalyysin tulostiivistelmä!

  Ohessa erittäin tieteellisesti tehty analyysi eri latupohjien luistosta. Nopeus mitattiin kännykällä, Heiaheia.com –palvelun GPS-systeemillä. Voiko tuosta muuta sanoa, kuin että kannattaa hiihtää kovalla ladulla!

Ohje nro 2. Puhu ruotsia tai norjaa!

MM-Falunissa olemme havainneet monta kertaa, että parhaat hiihtäjät puhuvat joko ruotsia tai norjaa. Niinpä kannustan kaikki Vasaloppettiin lähtijöitä preppaamaan kielipäätään reippaasti ennen matkaa. Tähän asiaan otti kantaa muuten myös eduskunnan sivistysvaliokunta, joka kannatti ruotsin kielen pakollisuutta jatkossakin. Kävikö tässä niin, että sivistysvaliokunta tietämättään varmisti suomalaisen hiihdon tulevaisuuden! Hoppas så!

Ohje nro 3. Nesteytä perinteisin menetelmin

MM-kisoissa on kovasti herättänyt huomiota erilaisten omien juomapullojen ja –tölkkien esittely mediatilaisuuksissa. Tätä toimintaa ”liiton herrat” ovat kovasti paheksuneet – aivan aiheesta. Itselleni on jäänyt mielikuva, että mäkimiehen (Ahonen) oma juoma on ollut hieman sallitumpi kuin hiihtäjän (I.Niskanen). Vasaloppetiin lähtijöille haluan kannustaa perinteiden merkitystä – jos suomalainen mustikkasoppa ei siivitä hiihtoa hurmioon, niin ei sitten mikään! Jonkinlainen moderni versio mustikkasopasta voisi olla mustikkainen jogurttijuoma;) Kuvassa myös peukutus – lycka till Vasaloppet!

Mustikkasopan moderni versio - on hyvää ja yhtä likaavaa kuin oikea soppakin!

Ohje nro 4 – varo ruotsalaisia!

Viimeinen – ja ehkä tärkein ohje tulee suoraan valtakunnan hiihtovalmennuksen huipulta. Siteeraan tässä päävalmentaja Reijo Jylhän lausuntoa eiliseltä (25.2.15), siis päivää ennen naisten viestiä: kun ruotsalainen hiihtää, niin p**ka tippuu rattailta (http://www.iltasanomat.fi/maastohiihto/art-1424873323303.html ). Jylhä tarkoitti tietenkin Charlotta Kallan hiihtämistä toisella osuudella, josta Jylhä arveli että heikommat hiihtomaat putoavat pohjoismaiden kelkasta. Huuli poskessa tätä lausuntoa voisi tosiaan tulkita siten, että ruotsalaiset kannattaa aina ohittaa! Tai ei ainakaan kannata päästää ohi;). Nyt tosin tiedämme, että Jylhän ennuste meni pieleen – Norjan Juhaug jätti Kallan ja Suomen Niskas-Kepan.

Lopuksi – vastuu jää hiihtäjille!

Nämä neljä ohjetta on tehty kaikkia tieteen ja kokemuksen oppeja käyttäen. Mutta, kuten aina, vastuu jää aina hiihtäjälle. Tämä taitaa olla meininki myös MM-kisoissa. Hiihtäkää kovaa, mutta kestävästi!

Kunnioittavin terveisin - Paulin blogia odotellen!

Kunto-Ossi

 

Hiihdosta pari sanaa – naiset ovat tuplasti nopeampia kuin minä!

Hiihdon MM-kisat ne menevät Falunissa ja kisoja on tietysti jonkin verran tullut seurattua. Tänään (24.2.15) hiihtivät naiset 10 km varsin lumisateisessa kelissä. Ja paras voitti, mutta moni parhaista pärjäsi heikommin. Oli kuulemma suksissa vikaa – ja niin olikin.

10 km reilusti alle puolen tunnin!

MM-tasolla naiset hiihtävät 10 km reilusti alle puolen tunnin – tänään kehnossa kelissä voittajan aika oli 25.08. Tuota kun vertaa omaan – mielestäni varsin kovavauhtiseen menoon – niin onhan se valtavan kovaa. Itse nimittäin hiihdän 10km hieman alle tunnissa – melko kovaa, mutta siis reilusti kaksi kertaa hitaammin kuin naiset. Itsetunnon päällehän tuo ottaa, joten miesmäiseen tapaan on syyt tähän pakko löytää!

Miksi olen hitaampi - selityksissä löytyy!!

Muutama asia on selkeä – siis oman hiihtovauhdin hitauteen:

1. Hiihto ei ole koskaan kulkenu. Ja jos se ei oo koskaan kulkenu, miten se voisi nyt kulkea? Jo ammoisina aikoina kansakoulussa hävisin kilometrin kisassa kaksi minuuttia. Kympillähän tuo tekisi 20 minuuttia – ja kun tuo silloinen luokkakaveri ei ollut maailmantasoa, ei ole ihme että ero nykyisin on puolen tunnin luokkaa…

Hiihto ei oo koskaan kulukenu...
 

 

2. Hiihtovarusteiden ilmanvastus on mulla paljon suurempi, kuin maailmanluokan hiihtäjillä. Kunnolliset toppahousut, toppatakki ja vielä huppu aiheuttavat varsin suuren vastuksen ja osaltaan heikentävät hiihtosuoritukseni nopeutta.

3. Sukset niillä on varmaan paremmat! Näin ainakin oletan, vaikka kyllä minullakin modernit pelit on, on Peltosia ja Salomoneja, yhteensä kolmet. Ja yhdet oikein nanosukset! Ja sitä paitsi, kun haastatteluja kuuntelee, eivät nuo maailmanluokan suksetkaan aina toimi! Milloin lipsuu, milloin ei luista – tässä suhteessa mulla menee paremmin. Pitää aina, eikä koskaan luista kunnolla.

Ei se oo suksista kiinni!

4. Harjoitteluolosuhteet maailman parhailla ovat varmaan paremmat kuin minulla, minä treenaan pääasiallisesti Helsingissä – tuossa lumisessa kaupungissa. Tänä talvena Mustavuoressa – viimetalviseen tapaan – on kilometrin mittainen tykkilatu. Se on siis merkitty lumella! Tällä hetkellä lunta on 60-70cm paksuudelta, joten pääsen hiihtämään ehkä vielä kuukauden verran.

Nykyään latu merkitään lumella!

Eikös olekin hyvät selitykset!

No, huumorillahan minä - vaikkakin huonolla! Näillä mennään kohti omaa huippukuntoa! Hiihtohan on mukava ja varsin rasittava laji – valmentaa hyvin kesän rullaluistelukautta varten.

Ai niin, meinas unohtua! Nuo maailman parhaat on tosi kovassa kunnossa - ja minä en. Siinä se syy taitaa olla;)

Kunto-Ossi

Ps. tuo taitelijanimeni Kunto-Ossin otin käyttöön 2000, kun Kuntourheiluliitto muuttui Kuntoliikuntaliitoksi ja liiton logo oli tyylikäs Kunto –sana. Brändäsin itseni Kunto-Ossiksi - ja nyt elän sen mukaisesti!

 

Elämäni ensimmäinen liisterihiihto!

Hiihtoloman viimeistä viedään ja silloinhan pitää päästä hiihtämään. Alkuviikosta jo kahteen kertaan hiihtelin, ensimmäisellä kerralla pakkasta 6 astetta ja kova latu; toisella kerralla ±nolla ja uutta lunta ladulla. Ja tänään kunnon föönituulet – ja lämpöä 4 astetta. Mutta pakko oli päästä ladulle.

Ostin liisteriä!

Suojakeli painoi siis päälle. Helsingissä hiihtelen suojakelillä nanosuksilla ja täällä maalla ajattelin jättää hiihdon väliin plus-kelillä. Jostain mieleeni tuli liisteri – aikaisemmin en sitä ollut kokeillut. Joskus olen TV:ssä nähnyt, miten liisteriä levitetään ja niinpä tein sen. Ja yllätykseni oli suuri – suksi piti ja luistikin melko hyvin. Latu oli ajettu ehkä tuntia aikaisemmin, joten se oli karkeahkoa lunta. Reilun kympin lenkki meni tuntiin – ei siis mitenkään kovaa… Sykettä löytyi, Polarin mukaan keskisyke oli 160 paikkeilla ja kaloreja kului reilut 1000.

Legendaarinen elämäni ensimmäinen liisteri - ja sen aiheuttamat kauniit suksenpohjat

Kuortaneella hiihdellään Ampumaradan maastossa

Kuortaneen kirkonkylän ja Urheiluopiston kupeessa on melko hyväpiirteinen maasto hiihtoa ajatellen. Samassa metsässä on ampumarata, jossa ammutaan pienoiskiväärilajeja – ja niin kuin kuva kertoo, myös hirvenhiihdon ammuntaa. Nämä kisat olivat viime viikonloppuna – jolloin muuten pakkasta oli sunnuntaina 21 astetta! Joten kovasti keli vaihteli viikon aikana!



Kuurtanehella hirvenhiihretähän!

Illalla vielä punttia!

Ei tämän päivän liikunta liisterihiihtoon jäänyt. Illalla koko perheen voimin Urheiluopistolle voimailemaan. Ohjelmassa – ehkä liiankin vakiintuneeseen tapaan – penkkipunnerrus, jalkakyykky, hauisvääntö, ja vatsoja. Palataan voimaan joskus lähiaikoina – niin kuin jo taisin eilen luvata!

Taas uusi tutkimustieto – suomalaiset liikkuvat liian vähän!

Tänään on kohistu THL:n tutkimuksesta, jossa suomalaisten liikunta-aktiivisuus on todettu melkoisen heikoksi. 10% liikkuu riittävästi, jos kriteeriksi otetaan sekä kestävyys- että voimaharjoittelu. Täytyy tuohon palata joskus, illan A-studiossa asiaa vatuloivat Tamu ja Suti ja liikkumaton nuori äiti. (huom. nimet muutettu, eikä niillä ole yhteyttä todellisiin henkilöihin…). Oma arvioni keskustelusta oli, että olipa heikko esitys. Sekava, syyllistävä, itsestään selviä totuuksia jakeleva. Ihmettelen jos joku huomenna lenkille lähtee kyseisen ohjelman innoittamana. Tietysti toivon niin!!

Muistakaa liikkua – mulle tuli tänään melkein koko viikon annos päivässä! Lomaviikon tunnit ovat jo kahdeksassa – saattaa tulla 10 täyteen;)

Kunto-Ossi

Ps. tuo taitelijanimeni Kunto-Ossin otin käyttöön 2000, kun Kuntourheiluliitto muuttui Kuntoliikuntaliitoksi ja liiton logo oli tyylikäs Kunto –sana. Brändäsin itseni Kunto-Ossiksi - ja nyt sitten yritän elää nimen mukaisesti;)

Kyllä olosuhteilla on merkitystä

Vuosi on edennyt hiihtolomaan; tänään on siis 19.2. ja Helsingin koulujen perinteinen viikon 8 hiihtoloma. Vuoden alku on sujunut oman liikunnan osalta hyvin, vaikka täytyy sanoa että olosuhteilla on merkitystä.

Olosuhteet näen tässä kahdestakin näkökulmasta; asuinpaikka ja ulkoliikunnan olosuhteet. Meillä kotona asuinpaikka on tällä hetkellä erikoinen, olemme putkiremonttia paossa ortodoksisessa kulttuurikeskus Sofiassa. Tämä tarkoittaa sitä, että jo kolmen kilometrin siirto omasta kodista aiheuttaa muutoksia liikuntaharrastukseen. Vaikka ei uskoisi!

Luistelua hiihdon sijasta

Minulla tuo kolme kilsaa on aiheuttanut sen, että olen luistellut Onnin kanssa ainakin 10 kertaa läheisellä Kallahden kentällä. Kivaa yhteistä tekemistä, osin sen takia, että Onnin kaveripiiri jäi sinne kauas kolmen kilometrin taakse! Mutta kivaa on ollut, luisteluhan on sopivaa liikuntaa tällaiselle melko-vanhalle ukolle. Tunnin setti 140-150 sykkeellä polttaa 800kcal Polarin mukaan. Heiaheian gps seurannan kautta luistelu näyttää tosi hauskalta – ohessa kuva Vuosaaren urheilukentän luistelusta tammikuussa. Melkoista syheröä, jota selkeyttää 400 juoksuradan kierrokset.

Luistelun riemua Heiaheian GPS:n kautta.

Olosuhteet ovat vaikuttaneet myös lajivalintaan – kun lunta ei ole, on luistelu ainoa sopiva talvi-ulkoliikuntalaji. Helsingissähän on lunta ollut marraskuussa viikko (2 hiihtokertaa), joulukuussa muutama päivä (2 hiihtokertaa) ja taas tammikuun ½-välissä jokunen päivä. Ja puhun nyt lumesta luonnon lumella hiihtämisen näkökulmasta. Nythän Vuosaaren Mustavuoressa on tykkilumesta tehty kilometrin rata, jota jo viime talvena kiersin reilun 200 kilometrin verran. Tylsähkö kierros, ei juuri nousuja eikä laskuja – mutta silti parempi kuin ei mitään.

Kuntosali on jäänyt vähälle, kun se on niin kaukana!

Runsas (ja kiva) luistelu sijaisasunnon kera on aiheuttanut sen, että kuntosali on jäänyt vähälle – ehkä kerran viikkoon. Ja täytyy sanoa, että kerran viikossa ei riitä säilyttämään voimatasoa. Varsinkin jos se on erittäin kova;) No, nyt hiihtolomalla olen hyödyntänyt Kuortaneen urheiluopiston punttisalia jo kolme kertaa ja ainakin kaksi on vielä edessä. ja tuntuu siltä, että voimat ovat tulleet takaisin!

Tavoitepainot...

Tuossa kuntosaliharjoittelun tavoitepainot – ainakin katselua varten…

Alkutalvi on mennyt 99%:sti tavoitteen mukaan

Vuoden 2015 liikuntatavoitteeni on tunti päivässä, eli 365 tuntia. Nyt kun eletään helmikuun puoliväliä, olen lähes tavoitteessa – oli kasassa 48 tuntia – kun päiviä oli mennyt 49! Tämä hiihtolomaviikko on ollut hyvä kiriviikko – joten siinäkin mielessä olosuhteilla on merkitystä! Kuortaneen urheiluopiston urheiluhalli ja sen punttinurkkaus on ollut käytössä lumilajien ohella. Ja lumilajeihin ovat kuuluneet lumityöt, lumileikit ja hiihto.

Treenit 18.2.15 mennessä

Palataan tuohon voimaharjoitteluun joskus lähitulevaisuudessa, nyt muistutan vaan: muistakaa liikkua!

Kunto-Ossin kertomaa -blogi alkaa...

Tässäpä uuden blogini "Kunto-Ossin kertomaa" ensimmäinen kirjoitelma. Blogi käsittelee kuntoa, liikuntaa, liikkumista, urheilua ja valmennusta - pääpaino ainakin aluksi kuntoliikunnassa. Voi olla, että innostun kirjoittelemaan myös urheilua ja valmennusta sivuavista aiheista. Aina on aikaa pieneen blogitekstiin!!

Inspiraatio tähän blogiin sain reilu viikko sitten (31.1.2015) Pauli Forman haasteesta, jonka hän Twitterissä minulle heitti. Paulihan kirjoittelee legendaarista suunnistusblogia - on siinä kuulemma jopa parempi kuin suunnistamisessa;) Tässä linkki Paulin blogiin: http://www.blogi.pauliforma.fi/wordpress/

Vuoden 2015 tavoite on 365 tuntia kuntoilua - tai ainakin liikuntaa!

Vanhana kilpaurheilijana - ja varsin tavoitteellisena työihmisenä - haluan asettaa itselleni tavoitteita myös liikunnassa. 365 tuntia vuodessa on sopiva tavoite! Kiitos heiaheia.com -palvelun olen seurannut liikkumistani viimeisten vuosien aikana. Vuonna 2013 aherrus tuotti 228 harjoitusta ja 266 tuntia; viime vuonna tahti parani 302 treeniin ja 353 tuntiin. Tuostahan on helppo ponkaista 365 tuntiin.

Vuoden 2014 tilastoa...

Ohessa kuvana vuoden 2014 tilasto



Vuoden 2014 kokonaisliikuntamäärät

 

Vuonna 2014 ykköslaji oli siis pyöräily - 73 kertaa ja 1645 kilometriä... Tuo tekee 22,5 km lenkkiä kohden. Kuntosalille ehdin 62 kertaa, ekat kerrat olivat juhannuksen jälkeen - kylmä sää innostu urheiluhallille Kuortaneen Urheiluopistolla, ja minähän jäin koukkuun... Uinnin 61 kertaan ja 131 kilsaan olen ihan tyytyväinen, sen sijaan hiihtoa tuli vähän - lähinnä Vuosaaren Mustavuoren tykkilumiladulla +3 - +6 asteen lämmössä nanosuksilla. Ei siis lipsunu - eikä tosin luistanutkaan;)

 

Yli kolmen sadan kuntokerran summaan pääsin tietysti säännöllisyydellä. Alla viikkokohtaisen treenimäärät ja sairauspäivät - jotka olivat 100%:sti kurkkuköhää...

 

Viikoittaiset treenimäärät 2014

Tavoitteena oli viisi tuntia / treeniä viikossa - ja aika hyvin se toteutui. Oikeastaan vain tammikuu meni kehnosti - ja tietysti nuo köhäjaksot.

 

Olipa tilastopainotteinen tämä ensimmäinen Kunto-Ossin kertomaa...

Yritän jatkossa olla inhimillisempi - ja kertoa itse liikkumisestakin;)

 

Muistakaa liikkua,

 

ossi